Matkustimme taas pitkää viikonloppua viettämään maaseudun rauhaan.

*Lähdössä maalle.*

Nautin olostani emännän vanhempien luona, isolla maatilalla jossa saan kirmata vapaana ja nauttia luonnon ihmeistä; mainittakoon erityisesti hevosenkakka. Emäntäni mielestä ei ole lainkaan hauskaa, että käyn herkuttelemassa silloin tällöin hevosen pökäleillä. Mutta tunne vastustamatonta vetovoimaa laitumelle. Tosin nyt kävi niin, etten sinne lainkaan uskaltautunut koska ne suuret ja pelottavat kakkakoneet; siis hevoset tuijottivat minua aidalta. Eihän niille voi muuta kuin murista turvalliselta etäisyydeltä. Sitä paitsi se aitakin on tosi pelottava juttu, kun siitä saa sen epämiellyttävän iskun kuonoonsa jos menee liian lähelle. Mikähän lie ihmisten keksimä juttu...

*pelottavat hevoset*

No, matkan luonnekin selvisi minulle jossain kohtaa viikonloppuna. Isäntä ja emäntä olivat tulleet viettämään ystävänsä häitä ja tietenkin minut taas jätettiin hoitoon vanhuksille. En ymmärrä miten he voivat jättää minut sillä tavalla, niin mielelläni istuisin auton kyydissä ja ihmettelisin maailman menoa. Kuitenkin tyydyin kohtalooni, ja odotin heidän paluutaan kiltisti maaten pihanurmella ja nautin olostani. Enemmän huolissaan taisi olla tuo emäntäni, joka mietti pärjäämistäni. :) Ja kyllähän he palasivatkin reissultansa, yömyöhään! No minähän tietenkin luulin, että jonkinlaisia roistoja sieltä on tulossa ja murisin ovella, etteivät rohkene sisälle asti. Tajusinhan tietenkin sitten myöhemmin keitä sieltä tuli ja eihän sillä riemulla sitten rajaa ollut!

Sain myös traumoja tämän reissun aikana. Puistattavaa.. Isäntä käski minut valtavan kokoisen auton peräluukkun istumaan. En voi ymmärtää! Eihän se ole koiran paikka.. Koiran paikka on takapenkillä, josta voi läähättää emännän tai isännän niskaan matkan aikana. Kuulin jotain sellaista, että aikovat vaihtaa isompaan autoon, minun takiani! Heidän sanojensa mukaan peitän koko takaikkunan.. entä sitten, sehän on vain sivuseikka! Tärkeintä on että voi ihastella maisemia ja ikkunoiden toisella puolella olevia koiria. No, onneksi pääsin pelastautumaan takakontista sutjakkaasti, enkä sinne enää toista kertaa suostunut menemään. Mistäs sitä tietää vaikka auto olisi kuljettanut minut pois omistajieni luota. Täytyykö minun sitten muka jonain päivänä oikein matkustaa siellä takana... ei varmaankaan, eihän?

Maanantaina palasimme reissultamme ja siitä lähtien olen levännyt ja nauttinut olostani! Niin hauskoja kuin nuo reissut ovatkin, olen aina uupunut niiden jälkeen! No uupumus saattaa johtua myös siitä, etten malta nukkua maalla, koska on niin paljon mielenkiintoista tekemistä! Joka aamu herätän emännän seitsemän jälkeen, että pääsen ulos. Koska täällä kaupungissa ei nuo aamulenkit ole yhtä jännittäviä, heräilen usein vasta kymmenen aikaan.